Tämä blogi on ihan hunningolla ja hyljätty, mutta täällä ollaan.
Toukokuu oli niin kaunis ja puutarhapuuhaa sen verran, ettei ollut kapasiteettia taiteilla.
Viikko sitten Mr. Murphy tarttui ohjaksiin:
kaaduin ja teloin oikean nilkkani sen verran pahasti, että leikattava oli.
Viikko vierähti Töölön sairaalassa, koska jono oli pitkä.
Nyt on kotiuduttu, mutta elo on aika vaivalloista ja kivuliastakin vielä.
Eipä tässä muu auta kuin yrittää ottaa maltilla.
Harmittaa, että toukokuussa kohonnut kunto romahtaa ja kesästä nauttiminen
ulkoiluineen ja retkineen jää kaavailtua vähemmäksi.
Kuusi viikkoa, ehkä enemmänkin, jalka kipsissä ja varaamatta.
Hosuminen opettaa :)
On se kumma miten juhannukseksi aina osuukin surkea sää...
Mutta hyvää juhannusta säästä huolimatta & zeniä sateisiin!
