Alkukesä oli Sulorannassa kauneimmillaan. Valkoiset pionit kukkivat ja järvi sädehti timanttejaan. Kaislikosta kuulunut härkälinnun huuto oli herättänyt talonväen jo aikaisin. Malla touhusi touhujaan, sillä tänään oli juhlapäivä. Ihan kohta kaartaisi invataksi pihaan ja toisi morsiusparin juhlapaikalle. Molemmat istuivat pyörätuolissa, mutta hyväntuulisina ja onnellisina toisistaan ja elämästään. Helmin harmaita hiuksia koristi ruususeppele ja puolisolla oli kukka rinnassa. Kuusikymmentä punaista ruusua hehkui heidän vierellään maljakossa. Vierasjoukko täytti koko lasikuistin ja keskustelu rönsyili tietysti ihanaan, menetettyyn Karjalaan. Niinpä tutut nuoruuden sävelet raikuivat kaikkien suusta: Oi kultainen nuoruus ja Hei Karjalasta heilin minä löysin... Evakkojen elämä ei ollut silkkaa samettia, mutta yhdessä jaksettiin.
...
Viikon 17 krapu: 100 sanaa otsikko mukaan lukien, mukana sanat valkoinen, keskustelu, piha.
Kaikki osallistujat Susun blogissa ja Caran blogissa.
