11. lokakuuta 2020

Krapu vko 42 - Pako yössä



PAKO YÖSSÄ

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Pipsa oli paennut suutuspäissään ikävää kotitunnelmaa yksin suvun vanhalle huvilalle. Kuu loimotti taivaalla kuin Transsylvaniassa ja tuuli ulvoi nurkissa natisuttaen vanhoja rakenteita. Kyllä Pipsa itseään rauhallisena ja järkevänä naisena piti, mutta ennen pimeän tuloa oli ollut pakko tarkistaa kaikki ovet ja ikkunat, ettei vaan yksikään murhamies pääsisi sisälle. Ehkei Sisareni sarjamurhaaja ollut paras valinta illan kirjaksi? 

Pipsa kuulosteli vanhan puuhuvilan ääniä ja rehellisesti pelkäsi. Ei auttanut rauhoittava sisäinen puhe, ei syväänhengitys. Pakokauhu yltyi yltymistään ja aamuyön tunteina Pipsa ryntäsi punaisen pesäpallomailan ja fileointiveitsen turvin autolleen. Kaupunkiasuntoon oli päästävä ja siedettävä miehen yrmeää naamaa. 

❤︎❤︎❤︎

Viikon 42 krapu: 100 sanaa otsikko mukaan lukien, mukana sanat asunto, rehellinen, pelätä.
Haastetta vetää Susu.

15 kommenttia:

  1. Veri on vettä sakeampaa. Ja vaikeampaa saada irti matosta!

    Juu, ehkä vähän turhan heavyä ennen unta;DD Hyvä krapu, kiitos=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehheh, en ole tuota kirjaa lukenut. En oikein enää kestä verisiä dekkareita, cosy crime on enemmän mieleeni.

      Poista
  2. Voi Pipsaa, tiedän tuon tunteen! Joskus nuorena kävin katsomassa Hitchcokin Psykoa ja vaikka olin nähnyt sen aikaisemmin, niin ihan yhtä kamala se oli uudestaan katsottuna.
    Menin sitten kotiin, nukkumaan, mutta oli pakko nousta ylös, laittaa turvaketju kiinni ja lastata eteisen oven eteen tuoleja yms jotta varmaan kuulisin, jos joku yrittäisi sisään.

    Ehkä se yrmy mies oli sittenkin pienempi paha Pipsalle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On jännä, miten ajatukset lähtevät tällaisissa tilanteissa laukkaamaan. Paluuta rauhaan ei ole, pelko ja luulottelu sen kun vaan yltyvät. En ole herkkä yksin ollessa pelkäämään, mutta joskus on Pipsan kauhu kyllä koettu.

      Poista
  3. Herkästi mielikuvitus lähtee lentoon yksin ollessa korven yön hiljaisuudessa vaikkei lukisi jännittävää kirjaakaan. Illalla/Yöllä ulkona liikkuessa tulee höristeltyä korvia herkemmin kaikille äänille. Sydän pompahtelee tiheämmin.;)

    VastaaPoista
  4. Joinain syysmyrskyn iltoina, kun mies on ollut työmatkalla pois kotoa, olen kokenut jotain samantapaista. Puutalo natisee ja pimeys on ympärillä, lisänä ulkona ulvova tuuli. Lopulta kuitenkin olen nukahtanut. Dekkareita luen kyllä joka lähtöön.

    VastaaPoista
  5. MInun krapuni lähti myös parisuhdeerimielisyydestä. En kuitenkaan ollut lukenut krapuasi ennen kirjoittamistani.
    Yksin ollessani joissain määrätyissä tiloissa huomaan olevani jotenkin varuillani, ovet lukkoon ja verhot ikkunoiden eteen. NYt kodissani en tee niin, ei ole edes verhoja. Dekkareita kyllä luen, mutta en kamalimpia, ne menee helposti uniin.

    VastaaPoista
  6. Apua, en kyllä kestäisi...mielikuvitus veisi eikä järjellä tai rauhallisuudella olisi mitään vaikutusta. Kaupunkiin minäkin lähtisin! Onneksi tämä oli vain tarina. :)
    Jarkko Sipilän kirjat vie 'oikeisiin' tunnelmiin...onneksi vain Veikko Honkasen mahtavan osaavalla äänellä luettuina! :

    VastaaPoista
  7. Jos ei olisi koiria, saattaisin kokea samaa kauhua kuin Pipsa yksin ollessani.
    Ayoolalla ei ollut pesäpallomailaa, ainoastaan veitsi :D

    VastaaPoista
  8. Tiedän tuon tunteen! Kaupunkiasunnossa on turvallisempaa oman mielikuvituksen kanssa!

    VastaaPoista
  9. Kun antaa mielikuvitukselleen vallan niin näin käy. Onneksi kuitenkin oli paikka mihin tulla takaisin (vaikka pitkin hampain..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaikille kommenteista!
      Jännä nähdä, että teillä kaikilla on Pipsan tapaisia kokemuksia. No, teillä onkin mielikuvitusta!!! Mukavaa viikkoa kaikille.

      Poista
  10. Jo kuva saa ihokarvat nousemaan pystyyn. En uskaltaisi edes kuvitella yöpyväni tuolla, tiilitalossakin pitää tarkistaa ovet ja ikkunat, jos olen yksin. Olen lapsesta asti nähnyt kaikki pensaat ja kivet otuksina ja peikkoina, enkä ole yhtään järkiintynyt. Parasta siis pysyä sovussa vaarin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei liikaa kannata järkiintyäkään Uuna :) Mutta sovussa on mukavampaa!

      Poista
  11. " Pakokauhu yltyi yltymistään ja aamuyön tunteina Pipsa ryntäsi punaisen pesäpallomailan ja fileointiveitsen turvin autolleen."- Tässä kohtaa oli kyllä jo vedet silmissä! Näin sieluni silmin Pipsan lentävän kauhusta rinkulaisin silmin autolleen. Mainio! Ja tuo alku: "Oli synkkä ja myrskyinen yö"!!!! "Ressu kirjoittaa kirjan" alku, joka saa aina mun ilohormonit hyrräämään lujaa.

    VastaaPoista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

Digi Passions ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.