19. toukokuuta 2021

Krapu vko 20 - Menneisyyden raunioilla osa 2


MENNEISYYDEN RAUNIOILLA OSA 2

Sydän ei onneksi räjähtänyt laukkaan eikä paniikki iskenyt, mutta minulle aikoinaan niin rakas paikka oli yhtä ryteikköä. Toisaalta siellä sykki toivo. Poikani peri isänsä suvun kesäpaikan, jonka exmieheni oli päästänyt täysin rappiolle. Puskutraktorin on jyrättävä mökki, mutta nyt saunaa ’peruskorjataan’. 

Siitä tulee hieno! Miniällä oli remonttivaatteinaan kulahtanut haalari ja maalia tukassa; pojan punamultaiset housut olivat polvesta repeytyneet. Osa tontista on neljä vuotta mustan muovin alla, jotta villiintymään päästetty jättiputki saadaan tuhottua. Tuonpuoleiseen ei voi mitään viedä, turhaan mies piti viimeiseen asti kiinni mökistä. Ehkä hän miettii jossakin, että olisi voinut paikasta luopua jo parikymmentä vuotta sitten.

⭐️⭐️⭐️


Viikon 20 krapu: 100 sanaa otsikko mukaan lukien, mukana sanat viimeinen, ryteikkö, vaatteet.
Haastetta vetää Susu.

Olen kirjoittanut aiemminkin kravussa tästä paikasta: Menneisyyden raunioilla.

12 kommenttia:

  1. Onpa (aina) ajankohtainen tarina. Pidetään kynsin hampain kiinni jostain omaisuudesta ja annetaan sen rapautua jyrättäväksi. Johtuuko iän tuomasta jääräpäisyydestä (tuttua lähipiiristä kun ihminen muuttuu jästipääksi) vai periaatteesta. Järkeä kannattaa puhua ajoissa pikku hiljaa. Jos mahdollista. Kuinkahan paljon näitä tässä maassa löytyy?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan paljon samantapaisia keissejä. Puhua yritettiin, mutta tässä tapauksessa ei tepsinyt.

      Poista
  2. On kyllä niin ärsyttävää tällainen, että päästetään paikat romahtamaan, kun ei vaan voi, syystä tai toisesta, luopua paikasta, höh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Exmiehen menettely on kaiken huippu. Kokonaan raiskiolla ja rakennukset lahonneet, ja Harri (mun vanhin poika) olisi mielellään rakentanut sinne ok-talon, mutta ei käynyt. Hirveä urakka nyt.

      Poista
  3. Kuulen usein: ei voi heittää pois, sitä voi tarvita. Joten tuttua on.
    Jääräpäisyydestä on jälkeenjääneille iso harmi, kun pitää lajitella ja/tai jopa mökkejä purkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän isäntä jättää kyllä lapsilleen perinnöksi tavararöykkiönsä! Ei sentään lahonneita rakennuksia.

      Poista
  4. Tulipa surullinen olo, kun mökki ja tontti ovat jääneet hunningolle.
    Kunpa itse osaisi ajoissa luopua.
    Hatunnosto pojallesi ja miniällesi.
    Mekin aikoinaan miehen kanssa "pelastettiin" tämä ryteikkö ja saatiin silloisilta vanhoilta kyläläisiltä nootti kyläkuvan pilaamisesta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just joo - moittijoita aina riittää! Pojalla ja miniällä kova homma, mutta ajan kanssa.

      Poista
  5. Kauhea duuni mutta mikäs siinä jos osaa.. .
    Hienosti muotoiltu krapu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Miniän veli on kirvesmies ja auttaa auliisti.

      Poista
  6. Vanhat pitää kynsin hampain kiinni omaisuudestaan.

    VastaaPoista
  7. Helposti käy vain niin, ettei ihminen vanhentuessaan ja ehkä tautejakin saadessaan vain tule ajatelleeksi omaisuutensa siirtämistä jälkipolville. Ikävä asia kuitenkin monelta kantilta.
    Innostuneet miniä ja poika saavat ahkeralla työllä paikan mieleisekseen.

    VastaaPoista

THANK YOU for your comment ♥ Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.